|
virallinen nimi: Harleqwin, "Harry"
|
kasvattaja: Lilith Frenzen, Saksa omistaja: Amar koulutustaso: Ko Int.II, Re 90, Me 80 käyttö: kisa- ja jalostuskäytössä |
Harleqwin, kotoisammin Harry, on luonteeltaan epäluuloinen ja varautunut ori joka vaatii käsittelijältään paitsi rutkasti kokemusta ja päättäväisyyttä, myös kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Edellisessä asuinpaikassa Harrya ei pidetty kuin kukkaa kämmenellä, minkä vuoksi ori ei luota tippaakaan uusiin ihmisiin, ei siedä olla kiinni sidottuna edes kuljetuksen aikana ja muuttuu lähestulkoon hirviöksi raipan nähdessään. Pohjimmiltaan ori on kuitenkin kiltti, ja varmasti se olisi luonteeltaan mitä miellyttävin herrasmies jos sitä olisi aina kohdeltu fiksusti.
Hoidettaessa Harrylle pitää aina osoittaa äänellä missä hoitaja on - muuten se voi hypähtää kuin sähköiskun saaneena jos hoitaja yhtäkkiä koskettaakin sitä. Muutenkin Harry rentoutuu kun sille juttelee, eikä hoitaminen lopulta tuota ongelmia hoitajan toimiessa rauhassa ja osoittaessa orille aina mitä on tekemässä. Kuolaimien laitto on silloin tällöin yhtä tahtojen taistelua, eikä se ole ihmekään ottaen huomioon vanhat arvet orin suussa. Päättäväisyydellä ja rauhallisuudella pärjää kuitenkin pitkälle, kuten myös veteen vastahakoisesti suhtautuvaa oria pestessä. Talutettaessa Harry on oikein siivosti jos vain luottaa taluttajaan tarpeeksi - aina se säpsähtelee kolinaa ja ympäristössä tapahtuvia äkkinäisiä liikkeitä, mutta tuntemattoman taluttajan kanssa ori tahtoo aina päättää itse minne menee ja voi alkaa hyppiä pystyynkin.
Ratsastaessakaan Harry ei ole turvallinen eläin tuntemattoman käsittelyssä. Se on todella epäluuloinen niin oudon ratsastajan kanssa kuin tutullakin ratsastajalla uudessa paikassa, ja kyttää ympäristöään vielä normaaliakin enemmän, eli lähestulkoon koko ajan. Sitä pitääkin ratsastaa pitkään ja hartaasti, rauhassa ja hätkähtelemättä, kevyesti mutta päättäväisesti, jotta sen saa rentoutumaan. Rentouduttuaan Harry onkin sitten kaikkensa antava, sulavaliikkeinen ratsu, jonka saa kuitenkin helposti horjutettua pois niin henkisestä kuin fyysisestäkin tasapainosta äkkinäisillä liikkeillä ja turhan kipakoilla käskyillä. Jos ratsastaja vain pitää Harrya kuin kukkaa kämmenellä, antaa sekin kaikkensa ratsastajan eteen niin kotikentällä kuin kilparadoillakin. Jos ratsastaja taas kohtelee oria huonosti, saa ratsastaja takaisin samalla mitalla - ehkä vähän liioitellustikin..
| i. Qwinter | ii. Rocco MN | iii. Rocino |
| iie. Ticata Cer | ||
| ie. Tina Twica | iei. Ticow GER | |
| iee. Christhina Cer | ||
| e. Hannaha Vor | ei. Blaco GER | eii. Schwaroz |
| eie. Corana GER | ||
| ee. Calina Vor | eei. Carros GER | |
| eee. Milena Vor |
Harryn isä, Qwinter, oli musta, 165 senttiä korkea hannover, joka kilpaili jopa kansallisella tasolla vaativan tason koulukilpailuissa. Orin menestys kisaradoilla perustui upeisiin liikkeisiin ja miellyttämishaluisuuteen, rakenteellaan ori ei voinut kehuskella. Hyvän luonteensa ja koulukisamenestyksensä ansiosta ori oli kuitenkin suosittu jalostuksessa ja sai 12 jälkeläistä.
Qwinterin isä Rocco MN oli poikansa tavoin musta kouluhannover, jolla oli säkäkorkeutta 164 senttiä. Se ei ollut merkittävä tekijä kisakentillä eikä näyttelyissä, mutta luonteeltaan fiksu ori miellytti monia lähialueen tammanomistajia. Ori saikin kahdeksan jälkeläistä ennen luonnollista kuolemaansa 20-vuotiaana.
Roccon isä, ruunikko Rocino, ei selvästikään periyttänyt pojalleen hyvää luonnetta, sillä siltä löytyi kyllä temperamenttia vaikka muille jakaa. Kouluradoilla orin temperamentti saatiin kuitenkin suunnattua hyvään tarkoitukseen, ja varmasti tämä auttoi oria menestykseen aina GP-radoilla asti. Näyttelyissä menestymiseen orin rakenne ei kyllä riittänyt, mutta ainakin viidelle tammanomistajalle riitti että se hurmasi kouluradoilla.
Roccon emä, Ticata Cer, taas oli mukavaluonteinen siitostamma. Se kilpaili poikansa tavoin vaativalla tasolla parhaimmillaan aluetasolla, eikä käynyt näyttelyissä kuin muutaman kerran varsojensa kanssa. Hyvästä sukutaulustaan ja fiksusta luonteestaan johtuen sen kaikki kolme varsaa olivat kuitenkin todella haluttuja.
Qwinterin emä, Tina Twica, oli luonteeltaan hyvin tuittupäinen ruunikko. Sen kipakka luonne karkotti useimmat halukkaat ratsastajat, mutta jonkin verran tamma kuitenkin kilpaili aluetason kentillä vaativissa luokissa viimeisimmän omistajansa kanssa. Samainen omistaja myös tahtoi itselleen temperamentikkaasta, kelporakenteisesta suosikkitammastaan varsan, Qwinterin, joka jäikin 18-vuotiaana menehtyneen tamman ainoaksi varsaksi.
Twican isä oli vähemmän tunnettu, ruunikko ruunattu ori Ticow GER. Säkäkorkeutta orilta löytyi 165 senttiä ja luonnetta silloin tällöin vaikka muillekin jakaa, minkä vuoksi ori ruunattiinkin vanhemmalla iällä ja myytiin seuratason kisaratsuksi eräälle aloittelevalle koulukilparatsastajalle. Orin alkuperäisellä omistajalla ei ollut kiinnostusta viedä oria kilpailuihin sen luonteen kanssa, ja näyttelyissä ori ei varmaan erityisempää menestystä olisi niittänyt. Kaksi varsaa omistaja oristaan kuitenkin teetti, ja toinenhan näistä on Twica.
Twican emä, Christhina Cer, taas oli vähän paremmin kisaradoilla menestynyt tamma. Se oli kaunis, joskin ei erityisen hyvärakenteinen ruunikko, säkäkorkeudeltaan 167 cm. Tamma kilpaili pari kertaa jopa kansallisella tasolla vaativissa koululuokissa ja hyvällä kisamenestyksellään saavutti sen verran mainetta että sen kaikki kolme varsaa olivat todella haluttuja - niille kaikille periytyi hienot liikkeet ja kapasiteetti vaativiinkin koululiikkeisiin.
Harryn emä, Hannaha Vor, eli pitkän ajan elämästään samalla henkilöllä jolta lähestulkoon kaltoinkohdellun Harryn ostin. Siksi tammakaan ei ollut mikään luottavainen persoona, eikä sitä sen vuoksi nähty missään oman tallialueen ulkopuolella. Rakenteeltaan ruunikko, 161 senttinen Hannaha oli kuitenkin hyvä, eikä sen sukulinjoissakaan ollut valittamista: kohtelunsa vuoksi huonoluonteinen tamma saikin viisi jälkeläistä, jotka menivät heti kaupaksi. Nykyisin Harryn puolisisaruksia kilpailee jopa kansallisilla koulukentillä asti ja suurissa hevosnäyttelyissä.
Hannahan isä oli upearakenteinen musta ori Blaco GER. Sen omistaja panosti enemmän orin näyttelyttämiseen, eikä se kilpaillut kuin satunnaisesti aluetason koulukentillä vaikeahkolla tasolla. Näyttelyissä se kuitenkin menestyi hyvin, ja lisäksi kelvollisen luonteensa ansiosta se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Varsoja ori saikin paljolti juuri näyttelymenestyksensä ansiosta jopa 12 kappaletta!
Blacon isä, Schwaroz, selvästikin periytti pojalleen ne osittain hukkaanheitetyt kouluratsun taidot: herkkyyden, hyvät askellajit ja tasapainon. Schwaroz oli musta, 167 senttinen ori, joka kilpaili jopa kansainvälisellä tasolla aina GP-tasolla asti. Luonteeltaan ori ei ollut mikään piru muttei pulmunenkaan, ja hyvän kisamenestyksensä ja "normaalin" luonteensa ansiosta sitä käytettiin jalostuksessakin kuuden varsan verran.
Blacon emä oli hyvärakenteinen, joskin luonteeltaan kipakka ruunikko Corana GER. Se kantakirjattiin vain kolmannelle palkinnolle luonteensa vuoksi, muuten mahdollisuuksia olisi ollut vaikka ensimmäiselle palkinnolle. Muilla kisakentillä kuin näyttelykehissä tammaa ei nähty ajoittain turhankin vaikean luonteensa vuoksi, eikä sitä hyvästä rakenteestaan huolimatta käytetty jalostukseen kuin parin varsan verran.
Hannahan emä, rautias Calina Vor, ei tarvinnut omaa kilpailumenestystä tullakseen suosituksi ja kouluhevosten sukutauiluihin halutuksi siitoshevoseksi. Tamma sai elinaikanaan peräti 8 jälkeläistä, eikä koskaan vilkaissutkaan kilparadoilla koulukenttien suuntaan. Näyttelyissä tamma kyllä käytettiin varsojensa kanssa, ja se, kuten myös varsansa, sai paljon kehuja hyvästä käytöksestä ja rakenteestakin. Säkäkorkeutta tammalla oli vain 163 senttiä, ja se menestyi kouluratsujen jalostusmaailmassa paljolti vanhempiensa ansioin.
Calinan isä nimittäin oli kansainvälisilläkin vaativan tason koulukilpakentillä mainetta niittänyt Carros GER. Se oli silloin tällöin turhan kimuranttiluonteinen musta ori, mutta hyvinä päivinään teki loistavaa työtä kouluradalla luottoratsastajansa kanssa. Orin omistaja oli tarkka siitä millaisia tammoja ori astui, jotta ajoittain vaikea luonne ei pääsisi periintymään eteenpäin - kenelläkään taas ei ollut mitään sitä vastaan että varsat perivät orin loistavat, rytmikkäät liikkeet ja herkkyyden.
Calinan emä oli siis mitä hyväluonteisin tamma Milena Vor, rautias koulutaitaja. Kovin hämmästyttäviin saavutuksiin tamma ei yltänyt niin näyttelyissä kuin kouluradoillakaan, mutta jalostuksessa siitä tuli erittäin suosittu, koska se periytti varsoilleen hyvää luonnettaan ja kauniita liikkeitään. Tamma saikin viisi varsaa jäätyään kisaeläkkeelle aluetason ratsun hommista jo noin 10-vuotiaana..
jälkikasvu
hannovertamma Amarn Benoite (VH-00000), syntynyt 3.8.2009, emä: Bellinahannoverori Amarn Joycker (VH-00000), syntynyt 13.09.2009, emä: Primetta
KRJ:n alaiset kilpailut
Harry kilpailee pääasiassa porrastetuissa kilpailuissa, katso ominaisuuspisteet täältä!