© Thomas Ehls
YLA2-palkittu elokuun 2009 tilaisuudessa pistein 25 + 28 + 29 + 32 = 114
|
virallinen nimi: Elsinohr, "Elsa"
|
kasvattaja: Linnea von Rüh, Saksa omistaja: Amar koulutustaso: Ko GP, Re 80, Me 70 käyttö: eläkkeellä |
Elsinohr, tutummin Elsa, ei ole mikään helppo hevonen. Hoidettaessa se on todella tarkka siitä että kaikki hoitotoimenpiteet tehdään totutussa järjestyksessä ja tutulla tavalla. Jo sekin jos putsaa tamman kaviot ennen harjausta, toisin kuin yleensä tehdään, herättää siinä suuria epäluuloja ja sitten hoitaja saakin kestää loppupäivän tamman kyttäämistä ja ihmettelyä. Kuolaimia tamma ei koskaan tahtoisi suuhunsa ottaa, eikä pienempikokoisilla hoitajilla aina ole mukavaa tammaa suitsittaessa. Talutettaessa Elsalle kannattaa vähänkin pidemmälle matkalle laittaa kuolaimet suuhun, vaikka niiden laittaminen ei helppoa olekaan, sillä tammalla on taipumusta jyräillä ja taluttaa taluttajaa miten sattuu. Tammalle pitäisikin aina hoitotoimenpiteitä aloitettaessa näyttää kuka määrää - tämä tamma ei kuitenkaan pienestä komennuksesta vetäise herneitä sieraimiinsa.
Ratsunakin Elsalla on taipumusta yrittää ottaa ohjat omiin kavioihinsa, tai oikeastaan hampaidensa väliin, joten vähänkin harvemmin Elsalla ratsastavien täytyy tunnin alussa saada tamma kuuntelemaan pohkeita ja pidätteitä. Kun tamman sitten saa tajuamaan että se ei ole se joka määrää, toimii Elsa aina vain kevyemmillä ja kevyemmillä avuilla mitä pidempään sitä pyörittelee ja veryttelee. Parhaimmillaan tämä tamma on siis tutun ratsastajan alla ja kisa-areenoille kannattaa uskaltautua vasta perusteellisen verryttelyn jälkeen. Elsalla on miellyttävät, emältä perityt askellajit ja sen bravuureita ovat venyvyyttä vaativat väistöt.
Vaikka Elsa onkin tottunut trailereissa ja kuljetusautoissa matkustaja, aiheuttavat kisapäivät sille ylimääräistä stressiä - tamma kun on niin tarkka siitä että kaikki tapahtuu tietyllä tapaa tiettyyn aikaan. Traileriin tamma menee kuitenkin ihan siivosti, mutta matkan edetessä alkaa potkiskelemaan trailerin seiniä kovemmin ja kovemmin. Kisapaikoilla Elsa on yleensä kiukkuinen kuin ampiainen aikataulunmuutosten takia, mutta rauhoittuu kyllä kunnon verryttelyssä. Emänä Elsa on todella suojeleva varsojaan kohtaan ja käsittelee niitä melko kovalla kurilla.
| i. Santhos Now | ii. Sanico Mühr | iii. Dimanel GER |
| iie. Nanina Mühr | ||
| ie. Yena Slechs | iei. Borretho | |
| iee. Yanine Slechs | ||
| e. Elynett von Rüh | ei. Caspian Joker | eii. Casporato II |
| eie. Vivenne MM | ||
| ee. Norlette von Rüh | eei. Tempero ZW | |
| eee. Brina von Rüh |
Elsan emälinja juontaa juurensa Elizabeth von Rühin siittolaan, jossa kasvatettiin aikanaan hannoverin alueen upeimpia kouluratsuja. Elsan emä Elsinohr von Rüh oli upea, kimo koulutamma, joka suoriutui mistä koululiikkeestä vain vaivattoman ja kepeän oloisesti. Tamma oli ilo niin katselijalle kuin ratsastajallekin, sillä se toimi todella herkillä avuilla ja oli erinomaisen kuuliainen eikä tamman työskentely koskaan näyttänyt väkinäiseltä. Myös hoidettaessa tämä kimo kaunotar käyttäytyi kuin hienojen rouvien kuuluukin. Ainoastaan sateella tammasta kuoriutui kiukutteleva teini, mutta onneksi suurimmat kilpa-areenat, joilla tämä tamma säännöllisesti vieraili, ovat katettua mallia. Näyttelyissä tamma ei loistanut erityisemmin, ollessaan vain perushyvärakenteinen. Kilparadoilla tamma sen sijaan menestyi loistavasti aina kansallisia GP-tason kisoja myöten. 168 senttinen "Netta" jäi siitostammaksi 12-vuotiaana ja ehti varsoa ennen Elsaa vain kaksi kertaa ennen kuljetustapaturmaa, jossa lenteli vihreämmille laitumille.
Netan isä ja Elsan emänisä Caspian Joker, Jocke, oli kuumasta temperamentistaan tunnettu ruunikko, 172 senttinen hannoverori. Sille ei ratsastajiksi kelvanneet naiset, sillä pelkällä taidolla ei tämän ratsun kanssa pärjätty sen alkaessa todella temppuilla. Päättäväisillä ja voimakkailla ratsastajilla orin temperamentti saatiin kuitenkin suunnattua niin että loistavan tasapainon omaava ori menestyi satunnaisesti jopa GP-tason kilpailuissa. Ori astui muutamia hyväluonteisia tammoja, ja näistä jälkeläisistä onkin tullut kelpoja kouluratsuja.
Ei ole vaikea päätellä keneltä Jocke oli perinyt kuohahtelevan temperamenttinsa: isältään Casporato II:lta, joka oli omistajansa ylpeys hienolla rakenteellaan ja loistavilla liikkeillään, joita se esittelikin aina GP-tason kansainvälisissäkin kilpailuissa. Orin temperamentti näkyi lähinnä hoidettaessa, ratsuna se toimi mielellään ja kuunteli ratsastajaansa huolella: hoidettaessa sillä jouduttiinkin aina käyttämään kuolaimia ja kengitys onnistui vai rauhoittavien lääkkeiden alaisena. Näyttelyissä ori ei ikinä saanut luonteensa puolesta edes välttäviä arvosanoja, mutta sen rakenne oli niin hyvä että useita tammoja astutettiin sillä varsalle periytyvän hyvän rakenteen toivossa.
Jocken emä, Vivenne MM, ei ollutkaan mikään hyvärakenteinen kimo, mutta sitäkin mahtavampi kouluratsuna. Se oli herkkä ratsastaa, eikä toiminut ihan kenen alla vain. Osaavan, tasaisen ratsastajan kanssa se kuitenkin kilpaili kansainvälisilläkin GP-tason kouluradoilla sijoittuen usein. Varsoja tämä 169 senttinen tamma sai kisauransa päätettyään neljä kappaletta, ja ne kaikki ovat perineet emältään hyvät kouluratsun liikkeensä ja herkkyytensä.
Netan emä Norlette von Rüh oli tyttärensä tapaan Rühin siittolan upeita kasvatteja. Luonteeltaan se oli todella miellyttävä, jopa mielistelevä, joskin ei kovin motivoitunut ratsu. Tästä syystä tamman siitoshevosen ura alkoikin jo varhain, huolimatta sen kevyistä liikkeistä ja innostuessaan esittelemistään loistavista kokoamisista ja lisäyksistä. Emänä Norlette oli kuitenkin mitä loistavin, huolehtiva mutta varsat kurissa ja nuhteessa pitävä. Moni 167 senttisen Norletten jälkeläinen on perinyt emältään hyvän luonteen lisäksi kimon värin.
Norletten isä oli nimestäkin päätellen melko temperamenttinen tapaus, Tempero ZW, joka kilpaili parhaina aikoinaan kansallisissa koulukilpailuissa Int.I-tasolla. Liikettä ja ulkonäköä orista kyllä löytyi, mutta orin hormonit nousivat turhankin usein pintaan - tämän vuoksi se ruunattiinkin jo 5-vuotiaana, kuitenkin niin että siitä jäi maailmaan kolme varsaa, joista ainut orivarsa on perinyt kimon isänsä kuohahtelevan temperamentin.
Norletten emä oli edelleen Rühin kasvatti, Brina von Rüh. Tämä kimo tamma menestyi keskiverrosti koulukentillä, parhaimmillaan Int-I-tasolla, mutta näyttelyissä se pärjäsi sitäkin paremmin niin miellyttävällä luonteellaan kuin kauniilla, hannoverinhevoselle lähes esimerkillisellä rakenteellaankin. Jalostuskäytössä tamma ei kuitenkaan ehtinyt olla kuin kolmen varsan verran, ennen kuin se oli pakko lopettaa vakavan ähkyn takia vasta 8-vuotiaana.
Elsan isä, tummanruunikko komistus nimeltään Santhos Now, oli rakenteeltaan täydellisyyttä hipova omistajansa lellikki jota ei koskaan tarhattu ilman kokovartalosuojausta ja vaaleansinistä turparemmipehmikettä riimussa. Kerättyään näyttelyareenoilla tarpeeksi ylpeydenaihetta omistajalleen, sai ori elää kotona kuten halusi, mikä taas näkyi näyttelykehissä ja heikentyneissä luonnelausunnoissa. Rakenteeltaan ori oli todellakin täyden kympin arvoinen, mutta vanhemmiten siitä tuli todella vaikea käsitellä. Santhosilla ei koskaan erityisemmin kilpailtu muualla kuin näyttelyissä, mutta sukunsa puolesta orilla oli kyllä potentiaalia aina Int-tasolle asti, ja kyllä ori toki kotikentällä esittelikin hienoja askellajejaan, mutta tottelevaisuus olikin sitten vähän mitä sattui lepsun omistajan vuoksi.. Varsoja tämä ori sai hienojen näyttelytulostensa ansiosta 28 kappaletta ennen vetäytymistään pois siitoskäytöstä 18-vuotiaana.
Santhosin hieno rakenne lieni perua ruunikolta isältään, Sanico Mühriltä. Tämä 170 senttinen ori oli komea ilmestys niin näyttelykehissä kuin kouluradoillakin. Luonteeltaankin ori oli miellyttävä, eikä olekaan ihme että se sai lähemmäs 30 jälkeläistä ennen laukkailuaan taivaslaitumille. Nico kilpaili kansainvälisilläkin radoilla Int.II-tasolla ja periytti varsoilleen niin hyvää rakennettaan kuin parhaimpia kouluratsun ominaisuuksiaankin.
Sanicon isä, Dimanel GER, oli myös hyväluonteinen ori, josta pidettiin tämän ominaisuuden vuoksi hyvin paljon. Sen omistajan tytär kilpaili orilla koulukilpailuissa kansallisissa Intermediaire-luokissa ja menestyikin ihan mukavasti. Erityisen hyvä rakenne 168 senttisellä, ruunikolla orilla ei ollut, mutta siltikin se oli haluttu siitosori omalla alueellaan.
Sanicon emällä Nanina Mührillä taas oli mitä hienoin rakenne ja loistava luonne, joiden ansiosta se kantakirjattiinkin ensimmäisellä palkinnolla. Näyttelykehien kiertäminen vei niin paljon tamman ajasta, ettei sillä kilpailtu kouluradoilla vaikka siitä liikettä löytyikin. Tamma oli kuitenkin todella suosittu siitoshevonen, ja se saikin kuusi varsaa, jotka ovat kaikki menestyneet joko näyttelykehissä tai kouluradoilla - jotkut molemmissa.
Santhosin emä oli keskivertorakenteinen, ruunikko tamma Yena Slechs. Oikeastaan tamma oli muutenkin keskivertohevonen tasaisella luonteella ja hyvällä muttei loistavalla menestyksellä kouluradoilla. Omistajalleen hyväluonteinen tamma oli kuitenkin rakas, ja se sai kolme varsaa jäätyään eläkkeelle kisaratsun hommista - kilpailtuaan parhaimmillaan Vaativa A -tasolla. 165 senttinen tamma kuoli vanhuuteen loistavan hoidon ansiosta vasta 35-vuotiaana.
Yenan isä oli kimo, 167 senttinen hannoverori, jota ei koulukentillä nähty, mutta sitäkin enemmän näyttelykehissä hyvin menestymässä. Orin nimi oli Borretho, eikä sen omistajalla ollut kiinnostusta ratsastuskilpailuja kohtaan, vaikka orin askellajeja kehuttiinkin näyttelyissä. Ori ei kuitenkaan aina osannut käyttäytyä esimerkillisen enkelin tavoin, ja siksi se kantakirjattiin vain kolmannelle palkinnolle.
Yenan emä, ruunikko tamma Yanine Slechs, taas ei näyttelyissä loistanut, mutta menestyi kyllä vaativan tason koulukentillä mukavasti - ei silmiinpistävän erikoisesti, muttei huonostikaan. Tamma jätettiin kuitenkin melko nuorena siitostamman hommiin ja astutettiin useimmiten hyvärakenteisilla oreilla tamman ei-niin-loistavaa rakennetta kompensoimaan. Luonteeltaan Yanine oli oikein herttainen ja varsinkin varsojaan kohtaan hyvin huolehtiva ja omistautunut.
jälkikasvu
hann - o. Balstern (VH-53287), syntynyt 11.02.2008, isänä Boaseshann - t. Amarn Elsinore (VH-00000), syntynyt 01.11.2008, isänä Necrophobia
hann - o. Amarn Chazablein (VH-59461), syntynyt 27.01.2009, isänä Carlos Min
hann - o. Amarn Tintin (VH-00000), syntynyt 01.06.2009, isänä Tommietom
KRJ:n alaiset kilpailut
Elsinohr saavutti KRJ:n alaisissa porrastetuissa GP-tason ja 6677 ominaisuuspistettä ja vetäytyi samalla eläkkeelle talvella 2009.
Tamman ominaisuuspisteet näet täältä!